Pula-aika ja mitä kaikkea vailla oltiin

Löysin keittokirjahyllystämme Pula-ajan keittokirjan. Mikä löytö! Marttaliiton julkaisu on vuodelta 1946 ja siinä on paljon hyviä ohjeita myös tämän päivän säästökuurille. Ohjeita löytyy niin leivontaan, säilömiseen kuin ruuanlaittoonkin. Juureksia, kasviksia ja erilaisia korvikkeita käytettiin sen mukaan, mitä talosta löytyi.

Marttaliiton pula-ajan keittokirja 1946, jo kuudes painos vuodelta 1999.

TAVARAPULA

Sota päättyi, mutta pula-aika jatkui. Vuonna 1945 tavarapula oli polttava koska Lapissa sodittiin vielä saksalaisia vastaan. Seuraavana vuonna tavarapula hieman helpotti, mutta pulaa oli ruokatarpeiden lisäksi monista päivittäisistä tarvikkeista - särkypulvereista, nojatuoleista, valjaista, sementistä, jalkineista, kamferttitipoista ties vaikka mistä... Laivat toivat Suomen satamiin kaikenlaista: vehnää Yhdysvalloista, sokeria Tanskasta (nythän tanskalainen sokerifirma Dansukker osti Suomen Sokerin ja sijaitsee osittain siis Suomessa!), bensiiniä Meksikon lahdelta, margariiniöljyä Ruotsista. Nahkajalkineiden saaminen on todella suuren työn takana, sillä vuotalastit olivat pieniä. Ulkomailta tuoduista vuodista tehtiin saappaita ennen kaikkea metsätyömiehille. Kahvilaiva Herakles toi Brasiliasta kaikkiaan 6.700 tonnia tavaraa sen joukossa myös kahvia.

Avustuspaketteja saapui etenkin Yhdysvalloista, Kanadasta ja Ruotsista. Moni amerikansukulainen lähetti pakettinsa suoraan kotimaahan jääneille. Virallisia teitä saapuivat mm. presidentti Trumanin care-paketit Helsingin raajarikkoisten lasten huoltolaitokseen.

Mitä kaupoista ei saanut, sitä sopi yrittää jostain muualta. Ilmoitus sanomalehden Ostetaan-osastoon ei maksanut paljon ja ilmoitusten kautta tärppäsi melko usein. Ilmoitusten sisältö oli varsin kirjavaa: frakkipaita, naisten pyörä, lattiamatto, talvitakkikangas, naisten pitkävartiset päällyskengät, pilkesäkkejä, tummangredlininen villaleninki, poikain kirjoituspöytä, nylon-sukat, ulsteripalttoo, muhvi, matkagramofoni, upseerin pitkät housut, nurmisluistimet ja paljon, paljon muuta.

VAATEKUPONGIT JA MUUT KUPONGIT

Jatkosodan alusta siirryttiin maassa laajaan hyödykkeiden säännöstelyyn. Sen piiriin kuuluivat lähes kaikki tärkeimmät ruokatarvikkeet ja tietysti ylellisyys- ja nautintoaineet. Annosmääriä vaihdeltiin kulloinkin vallitsevan tilanteen mukaisesti. Väestö jaettiin viiteen luokkaan arvioidun energiatarpeen mukaan. Lapset ja henkisen työn tekijät saivat pienemmän annoksen leipäviljaa kuin erittäin raskaan työn tekijät. Raskaana olevat ja imettäjät saivat korotettuja annoksia. Maidosta oli pulaa, sillä rehupulan takia lehmiä jouduttiin teurastamaan lihoiksi. Perunan merkitys kasvoi, koska se ei kuulunut säännöstelyn piiriin.

Kuuden kuukauden vaatekupongilla sai suomalainen mies kaksi paitaa, housut, alusvaatekerran sekä parin sukkia. Lisävaatetusta hankittiin pienentämällä, paikkaamalla, yhdistämällä ja perimällä vanhemmalta nuoremmille. Musta pörssi kukoisti pula-aikana ja ruuasta sekä tavaroista pyydettiin kiskurihintoja. Mustaa pörssiä heilutteli vuonna 1946 pahan kerran rahan leikkaus, Yhdysvalloista luvatut miljoonatulot (luotto), amerikanpaketit ja tieto kahvilaiva Herakleen tulosta Suomeen.

Tammikuussa 1947 tehdyn gallupissa kysyttiin: Onko Teillä itsellänne seuraavat talvivarusteet - talvitakki tai ulkona oleskeluun sopiva puku, talvilakki, villasukat, talvella mielestänne ulkokäyttöön sopivat jalkineet, talvikäsineet? Varsinkin aikuisten talvijalkineista näytti olevan puutetta, sillä 22% vastaajista vastasi talvijalkineiden kunnon olevan hyvin huono tai jalkineita ei ollut lainkaan. 16% ei ollut myöskään villasukkia tai ne olivat huonokuntoisia. 11% ei ollut talvitakkia. Kaikki oli kortilla ja kansanhuollosta saattoi käydä kysymässä erikoiskuponkia esimerkiksi sukkien ostoa varten. Anomuksia jätettiin paljon ja vain välttämättömimmät tarpeet täytettiin.

KEKSELIÄS VAATETTAJA

Arkinen käytäntö saneli sodanjälkeisen muodin. Pariisissa esiteltiin mielikuvituksellisia ja upeita luomuksia, mutta tavallinen suomalainen nainen tyytyi vaatimattomaan linjaan. Pula-ajan ihminen oli kekseliäs ja luova. Vaatteita tuunattiin ja kierrätettiin, keksittiin erilaisia uusia materiaaleja esim. silla (selluloosasta valmistettua kuitua), jota käytettiin villan jatkona. Koska kangasta oli vaikea saada, oli luonnollista, että hameen helma pysähtyi jo heti polven alapuolelle. Leninkien, kävelypukujen ja takkien mallit olivat suorastaan yksitoikkoisen samanlaisia: korostetun leveät hartiat, tiukka vyötärö ja väljät helmat. Päässä keikkui pieni, korkeahko hattu. Kesällä leveälierinen hattu sijoitettiin kasvot ja hiukset paljastavasti takaraivolle.

Paksupohjaiset ja kömpelöt kengät valmistettiin puusta, paperista, kankaasta ja erilaisista korvikemateriaaleista. "Valmistetaan jalkineita asiakkaan omasta nahasta", mainosti joku suutari ja joutui välittömästi vitsailun kohteeksi. Kaiken kaikkiaan nainen muistutti vuonna 1946 lähinnä X-kirjainta. Kenties muoti ei ollut kovin naisellista, mutta käytännöllistä se oli. Puukenkiä käytettiin jokapäiväisessä käytössä, koska ne kestivät parhaiten kulutusta.

(Tiedot Suomen kuvalehden erikoisnumerosta, Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä no 10B/1989 sekä Suomen historian Pikkujättiläisestä 1987/2002)

Tämän sivun on koonnut Heidi-Tuulia Eklund